Elikkäs siis. En oo kirjotellut tänne melkeen kahteen kuukauteen. Omatuntoa on kolhinu monesti mutta on ollu niin paljon kaikkea muuta. Ennen kaikkea oon koittanu saada itteeni henkisesti kuntoon. Vähän aikaa sitten oli semmonen kausi etten saanut mitään aikaseksi ja kaikki otti päästä ja ahisti. Nyt kuitenki puhaltaa uudet tuulet ja oon alkanu reippaaksi! :-)
Koulua oon käyny normaaliin tapaan, nyt on alkanu hohun (hoidon ja huolenpidon) harjotukset! Ihan sikasiistiä päästä oikeesti tekemään asioita eikä kuunnella vaan tunnilla tylsistyneenä että miten asiat hoidetaan teoriatasolla. Nyt ollaan jo niitä sidoksia harjoteltu jajaja täänään kokeiltiin vuodepotilaan syöttämistä, sekä näkökykyisen että sokean. Oli kiva päästä kokeileen, että miten tää kaikki tapahtuu käytännössä. Tänään myös opin, miten sänky ja vuodevaatteet pedataan oikeaoppisesti ja hygieenisesti. Hirveen viisaalta kuulostaa tää mun kirjotus mutta kerranki näinpäin :D
Meillä oli koulussa ryhmätyön aiheena yksinäisyys ja aloin miettimään mitä se oikeestaan on. Onko se vaan sitä, että ihmisellä ei oo ketään ympärillä, ja miten ihminen, jolla on paljonkin ihmisiä ympärillä, voi tuntea itsensä yksinäiseksi? Mulla oli yksinäinen olo koko peruskoulun ajan ja välillä se palaa kummittelemaan. Mulla on onneksi ystäviä, joihin voin turvautua sillon ku olo on heikoin, ja niin pitäs olla kaikilla muillakin. :-)
Koulu on rankkaa, päivät on rankkoja. Itseopiskelupäiviä näyttää kuitenki tulevan ihan makosasti :-) Koulusta on kuitenki tullu jo vähän mukavempaa, silti vaatii ponnisteluja aamulla nousta, mutta sitähän tää elämä on :-)
Huomenna kuvia!
Noora.
